Makea vs. hapan raakaöljy: mitä eroa niillä on ja miksi sillä on merkitystä?

Makean ja happaman raakaöljyn määritelmät
Makea ja hapan raakaöljy ovat raakaöljyn luokituksia, jotka perustuvat sen rikkipitoisuuteen. Makea raakaöljy sisältää alle 0,5 painoprosenttia rikkiä — se on rikkipitoisuudeltaan alhainen ja haluttua jalostajien keskuudessa, koska se vaatii vain vähän rikinpoistoprosesseja. Hapan raakaöljy sisältää yli 0,5 % rikkiä ja vaatii lisäjalostusvaiheita rikin poistamiseksi ennen kuin lopputuotteena syntyvät polttoaineet täyttävät ympäristöstandardit. Nimitykset ovat peräisin 1800-luvulta, jolloin öljynetsijät maistoivat raakaöljynäytteitä: vähärikkinen raakaöljy maistui vähemmän karvaalta kuin runsasrikkinen öljy, jolla oli pistävä ja epämiellyttävä maku. Nimet jäivät käyttöön.

---

Sisällysluettelo

1. Mikä tekee raakaöljystä “makeaa” tai “hapanta”?
2. Kuinka rikkipitoisuus mitataan
3. Miksi makea raakaöljy on kalliimpaa
4. Jalostusero: rikinpoisto selitettynä
5. IMO 2020: kuinka merenkulun sääntely muutti raakaöljyn kysyntää
6. Makea vs. hapan: mistä päin maailmaa?
7. WTI, Brent, Mars Blend: käytännön vertailuarvot
8. TAN-tekijä: raakaöljyn kolmas laatuulottuvuus
9. Usein kysytyt kysymykset
10. Yhteenveto

---

Mikä tekee raakaöljystä “makeaa” tai “hapanta”?

Raakaöljyn rikki on peräisin orgaanisesta aineksesta — muinaisista meren eliöistä —, joka hajosi miljoonien vuosien aikana lämmön ja paineen alla raakaöljyksi. Eri geologisilla muodostumilla on erilainen alkuperäinen orgaaninen koostumus, ja erilaiset geologiset historian vaiheet (mukaan lukien bakteeritoiminta ja geotermiset prosessit) johtavat hyvin erilaisiin rikkipitoisuuksiin tuotetussa öljyssä.

Rikki esiintyy raakaöljyssä useissa eri muodoissa: liuenneena rikkivetykaasuna (H₂S), alkuainerikkinä ja orgaanisina rikkiyhdisteinä (merkaptaanit, tiofeenit, sulfidit). Kaikkien näiden muotojen summa on se, mitä mitataan “rikkipitoisuutena”.

Vanha tarina öljynetsijöiden maistamasta öljystä on totta, ja se on hyvä muistisääntö. Varhaiset amerikkalaiset öljynetsijät — ennen laboratoriotestausta — arvioivat öljyn laatua osittain hajun ja maun perusteella. Vähärikkinen raakaöljy, joka sisälsi vähemmän H₂S:ää ja vähemmän merkaptaneja, tuoksui miedommalta ja maistui vähemmän karvaalta. Runsasrikkisellä raakaöljyllä oli pistävä, rikkimäinen haju ja karu maku. “Makea” ja “hapan” olivat kuvailevia termejä, joista tuli teknisiä termejä.

H₂S on myös erittäin myrkyllistä (vaarallista 50 ppm pitoisuuksissa ilmassa) ja syövyttävää teräslaitteille. “Hapan” raakaöljy ei ole vain kaupallinen haitta — sen käsittely vaatii lisäturvatoimia ja korroosionkestäviä materiaaleja tuotanto-, putkisto- ja jalostusprosesseissa.

---

Kuinka rikkipitoisuus mitataan

Raakaöljyn rikkipitoisuus mitataan painoprosenttina (wt%). Mittaus suoritetaan laboratoriotutkimuksena — pieni öljynäyte poltetaan ja syntyvät rikkioksidit mitataan, mikä antaa tarkan rikkiprosentin.

NYMEX-luokittelun kynnysarvot (käytetään New Yorkin hyödykepörssissä WTI-raakaöljyn sopimusmäärittelyissä):
– Makea raakaöljy: alle 0,5 % rikkiä
– Hapan raakaöljy: 0,5 % rikkiä tai enemmän

Tätä 0,5 %:n rajaa käytetään teollisuudessa jakajana, vaikka jotkin luokitukset käyttävät hieman eri raja-arvoja (API ja eräät Lähi-idän myyjät käyttävät kontekstista riippuen 0,42 % tai 0,5 %).

Rikkipitoisuudet eri raakaöljylaaduissa:

Raakaöljylaatu	Alkuperä	Rikkipitoisuus	Luokitus
WTI	USA (Permian Basin)	0,24 %	Makea
Brent	Pohjanmeri	0,37–0,40 %	Makea
Bonny Light	Nigeria	0,14 %	Erittäin makea
Arab Light	Saudi-Arabia	1,8 %	Hapan
Arab Heavy	Saudi-Arabia	2,8 %	Erittäin hapan
Mars Blend	USA (Meksikonlahti)	2,0 %	Hapan
Urals	Venäjä	1,4 %	Hapan
Basra Heavy	Irak	3,5 %	Erittäin hapan
Venezuelan Merey	Venezuela	2,4 %	Hapan/raskas

Huomaa, että rikkipitoisuus ja API-tiheys (kevyt vs. raskas) ovat riippumattomia mittareita. Arab Light on API-tiheydeltään kevyt (32,8°), mutta erittäin hapan — se on “kevyt hapan” raakaöljy. Bonny Light on sekä kevyt että makea. Venezuelan Merey on sekä raskas että hapan.

---

Miksi makea raakaöljy on kalliimpaa

Jalostajat maksavat makeasta raakaöljystä preemiota, koska se on halvempaa ja helpompaa jalostaa liikennepolttoaineiksi, jotka täyttävät nykyaikaiset ympäristöstandardit.

Jokaisessa maassa, jossa käytetään öljypohjaisia polttoaineita, on rikkirajoituksia. Euroopan unioni rajoittaa tieliikenteen dieselin rikkipitoisuuden 10 ppm:ään (miljoonasosaa). Yhdysvalloissa on vastaavat standardit. Jopa Kiina, joka on historiallisesti sallinut korkeampia rikkipitoisuuksia, on tiukentanut rajoituksia merkittävästi. Laivapolttoaineilla on nykyään kansainvälisesti määrätty 0,5 %:n rikkiraja useimmilla globaaleilla kauppa-alueilla (lisää tästä alla).

Näiden rajojen saavuttaminen tarkoittaa, että raakaöljyn rikki on poistettava jalostusprosessin aikana. Jos aloitat makealla raakaöljyllä, jonka rikkipitoisuus on 0,24 %, 10 ppm:n dieselvaatimuksen saavuttaminen on huomattavasti helpompaa kuin Arab Heavyn 2,8 %:n rikkipitoisuudesta.

Talous: Rikinpoisto vaatii pääomavaltaisia jalostusyksiköitä (vetykäsittely eli hydrotreating) ja merkittävää vedyn kulutusta. Vety on tuotettava (tyypillisesti maakaasusta höyryreformoinnilla), ja sillä on suora kustannus. Happaman raakaöljyn jalostaminen maksaa tynnyriä kohden enemmän vety- ja energiakuluina kuin makean raakaöljyn — ja tämä kustannusero vähentää suoraan happaman raakaöljyn arvoa jalostajalle.

Makean raakaöljyn hintaero vastaavaan hapanöljyyn on yleensä ollut 2–8 $/tynnyri, vaikka se voi kasvaa huomattavasti ympäristösääntelyn kiristyessä tai makean raakaöljyn markkinoiden häiriöiden aikana.

---

Jalostusero: rikinpoisto selitettynä

Rikinpoisto (kutsutaan myös nimellä hydrodesulfurointi eli HDS) on jalostusprosessi, joka poistaa rikin öljyjakeista. Se on keskeinen syy siihen, miksi hapan raakaöljy on kalliimpaa jalostaa kuin makea.

Prosessi toimii reagoimalla öljyjakeita vetykaasun kanssa korkeassa lämpötilassa ja paineessa katalyytin läsnä ollessa. Öljyn rikkiyhdisteet reagoivat vedyn kanssa muodostaen rikkivetyä (H₂S), joka poistetaan kaasuna. H₂S muutetaan alkuainerikiksi (kiinteä, kaupallisesti arvokas sivutuote) Claus-prosessin avulla.

Rikinpoiston kustannusrakenne:

1. Pääomakustannus: Vetykäsittely-yksikön rakentaminen maksaa satoja miljoonia dollareita ja vaatii säännöllistä katalyytin vaihtoa.
2. Vetykustannus: Vetykäsittely on vetyintensiivistä. Vety tuotetaan maakaasusta, joten rikinpoiston kustannus riippuu osittain maakaasun hinnasta.
3. Energia-kustannus: Vetykäsittely vaatii merkittävästi lämpöä — enemmän energiaa tynnyriä kohden kuin pelkkä tislaus.
4. Tuottohäviö: Osa hiilivedyistä häviää vetykäsittelyn aikana (muuttuu kaasuksi nestemäisen tuotteen sijaan).

Jalostamojen, jotka käsittelevät hapanta raakaöljyä, on omistettava nämä yksiköt — ja niitä on käytettävä jatkuvasti. Jalostamo, jolla ei ole riittävää vetykäsittelykapasiteettia, ei voi ottaa hapanta raakaöljyä ja tuottaa määritykset täyttäviä polttoaineita.

Tämä luo markkinasegmentaation: monimutkaiset jalostamot, joilla on täysi rikinpoistokapasiteetti, voivat ostaa halpaa hapanta raakaöljyä ja hyötyä jalostusmarginaalista. Yksinkertaisten jalostamojen on ostettava makeaa raakaöljyä hinnasta riippumatta, koska ne eivät pysty käsittelemään hapanta vaihtoehtoa.

USA:n Meksikonlahden rannikolla on korkea keskittymä monimutkaisia jalostamoja, jotka on rakennettu (osittain) käsittelemään halpaa Lähi-idän ja Latinalaisen Amerikan hapanöljyä. Tämä on yksi syy siihen, miksi USA oli historiallisesti suuri raskaan hapanöljyn tuoja, vaikka kotimaista makeaa raakaöljyä oli saatavilla — monimutkaiset jalostamot tekivät siitä kannattavaa.

---

IMO 2020: kuinka merenkulun sääntely muutti raakaöljyn kysyntää

1. tammikuuta 2020 Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) otti käyttöön IMO 2020 -säännökset — uuden maailmanlaajuisen rikkirajan kauppamerenkulussa käytettävälle polttoaineelle, mikä laski rajan 3,5 % rikistä 0,5 % rikkiin useimmilla kauppa-alueilla (päästövalvonta-alueilla on vielä tiukemmat 0,1 %:n rajat).

Tällä yhdellä sääntelymuutoksella oli merkittävä vaikutus raakaöljy- ja polttoöljymarkkinoihin.

Ennen IMO 2020: Laivat saattoivat polttaa korkearikkistä polttoöljyä (HSFO) — halvinta ja likaisinta polttoainejaetta jalostamon pohjalta —, jonka rikkipitoisuus oli jopa 3,5 %. Tämä tarjosi markkinan runsasrikkiselle jäännöspolttoöljylle, jota monimutkaiset jalostamot tuottavat käsitellessään hapanta raakaöljyä.

IMO 2020 jälkeen: Laivojen on poltettava vähärikkistä polttoöljyä (LSFO, enintään 0,5 %) tai asennettava pesurit (pakokaasujen puhdistusjärjestelmät, jotka poistavat rikin palamiskaasuista, mahdollistaen HSFO:n jatkokäytön).

Vaikutus raakaöljymarkkinoihin:
– Makean raakaöljyn kysyntä kasvoi — koska makeasta raakaöljystä syntyy helpommin laivojen tarvitsemaa vähärikkistä polttoöljyä (VLSFO).
– HSFO-kysyntä romahti — sen hinta laski suhteessa LSFO:hon, kun merenkulkuala hylkäsi sen suosiakseen säädösten mukaisia polttoaineita.
– Hapanöljyn alennus syveni väliaikaisesti — koska happamasta raakaöljystä tuotettu korkearikkinen polttoöljy oli yhtäkkiä huomattavasti vähemmän arvokasta.

Markkinat sopeutuivat vuosina 2020–2022, kun useammat laivat asensivat pesureita ja jalostamot muokkasivat toimintaansa tuottamaan enemmän VLSFO-öljyä. Mutta IMO 2020 on selkeä esimerkki siitä, kuinka tuotemarkkinoiden (merenkulun polttoaine) sääntelymuutokset voivat vaikuttaa taaksepäin ja muuttaa alkupään raakaöljylaatujen kysyntää.

USA:n tuotanto vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla saavutti noin 11,1 miljoonaa tynnyriä päivässä (EIA-data), mikä oli pääosin kevyttä makeaa liuskeöljyä. USA:n raakaöljyntuonti samalla ajanjaksolla oli noin 6,3 miljoonaa tynnyriä päivässä, josta noin 69 % luokiteltiin raskaaksi tai happamaksi (EIA) — koska USA:n Meksikonlahden monimutkaiset jalostamot oli nimenomaan konfiguroitu käsittelemään tuontia hapanöljyä, kun taas kotimainen liuskeöljytuotanto vastasi kevyempien tuotteiden tarpeisiin.

---

Makea vs. hapan: mistä päin maailmaa?

Makeaa ja hapanta raakaöljyä ei löydy tasaisesti joka puolelta. Rikkipitoisuuden maantiede heijastaa eri tuotantoalueiden geologista historiaa.

Tärkeimmät makean raakaöljyn tuottajat

Yhdysvallat: USA:n liuskeöljyvallankumous on tehnyt USA:sta maailman suurimman kevyen makean raakaöljyn tuottajan. Permian Basinin raakaöljy (WTI Midlandissa) sisältää noin 0,3 % rikkiä — selvästi makean öljyn alueella.

Länsi-Afrikka: Nigeria ja Angola tuottavat pääasiassa kevyttä makeaa raakaöljyä (Bonny Light 0,14 % rikkiä; Angolan Girassol 0,34 %). Eurooppalaiset ja aasialaiset jalostajat etsivät näitä länsiafrikkalaisia laatuja makean raakaöljyn tarpeisiinsa.

Pohjanmeri: Brent ja sen sisarlajit (BFOET) ovat kaikki makeita (0,3–0,5 % alueella). Pohjanmeren raakaöljy on kevyttä ja makeaa, mikä tukee sen käyttöä maailmanlaajuisena vertailukohtana.

Libya ja Algeria: Välimeren tuottajia, joilla on erittäin makeita raakaöljyjä — joitakin maailman alhaisimmista rikkipitoisuuksista. Libyan Sarir-raakaöljy sisältää alle 0,1 % rikkiä.

Tärkeimmät happaman raakaöljyn tuottajat

Lähi-itä: Maailman suurin tuotantoalue on myös pääosin hapan. Saudi-Arabian Arab Light (1,8 %), Arab Medium (2,6 %), Arab Heavy (2,8 %); Kuwait Export (2,5 %); Irakin Basra Heavy (3,5 %); Abu Dhabi Marine Areas (2,0 %). Iranin vientilaadut ovat myös pääosin happamia.

Venäjä: Urals-sekoitus (1,4 %) ja Siberian Light (0,4 % — rajatapaus) ovat Venäjän tärkeimmät vientilaadut. Urals on hapan raakaöljy, joka virtasi historiallisesti eurooppalaisille jalostamoille, jotka oli konfiguroitu sen käsittelyyn.

Kanada: Öljyhiekan raakaöljyt (Western Canadian Select) ovat sekä raskaita että happamia — yhdistelmä, joka vaatii kaikista monimutkaisimman jalostuskonfiguraation.

Venezuela: Samoin raskas ja hapan — Merey (2,4 % rikkiä) on tärkein vientilaatu.

USA:n Meksikonlahti: Jopa maailman johtavassa makean raakaöljyn tuottajamaassa jotkut offshore-kentät tuottavat hapanta raakaöljyä. Mars Blend — USA:n lahden hapan raakaöljy — 2,0 %:n rikkipitoisuudella on tärkein USA:n hapan vertailukohta.

---

WTI, Brent, Mars Blend: käytännön vertailuarvot

Sen ymmärtäminen, miten tietyt öljyt sijoittuvat makea-hapan-akselilla, auttaa muuttamaan abstraktit laatuluokitukset todellisiksi kaupankäynnin viitteiksi.

WTI (West Texas Intermediate): 0,24 % rikkiä. Tärkeimmistä maailmanlaajuisista vertailuarvoista makein. Toimitus Cushingissa, Oklahomassa. Hinta NYMEX-pörssissä.

Brent (BFOET-kori): 0,37–0,40 % rikkiä. Kevyt ja makea; maailmanlaajuinen vertailuarvo. Hinta ICE-pörssissä.

Mars Blend: 2,0 % rikkiä. USA:n Meksikonlahden hapan raakaöljy, API 30° (keskiraskas). Tuotettu lahden Mars Ursa -putkistojärjestelmästä. Mars on tärkein USA:n kotimainen hapan vertailuarvo — käytetään hinnoittelun viitteenä Meksikonlahden rannikon hapanöljyn tarjonnalle.

Arab Light: 1,8 % rikkiä. Saudi-Arabian eniten viety laatu. API-tiheydeltään kevyt (32,8°), mutta selvästi hapan. Saudi Aramco asettaa viralliset myyntihinnat (OSP) kuukausittain erotuksina vertailuarvoihin (Brent Euroopan myynnille, Oman/Dubai Aasian myynnille).

Urals: 1,4 % rikkiä. Venäjän tärkein vientisekoitus. Ennen vuoden 2022 pakotteita tärkein hapan raakaöljy eurooppalaisille monimutkaisille jalostamoille. Venäjän Ukrainaan hyökkäyksen ja sitä seuranneiden pakotteiden jälkeen eurooppalaiset jalostajat korvasivat Uralsin Lähi-idän hapanlaaduilla — mikä osoittaa, kuinka geopolitiikka voi yhtäkkiä muuttaa makean ja happaman raakaöljyn kauppavirtoja.

---

TAN-tekijä: raakaöljyn kolmas laatuulottuvuus

Rikkipitoisuus ja API-tiheys ovat kaksi ensisijaista laatunäkökulmaa, mutta raakaöljyllä on kolmas ominaisuus, joka on tärkeä tietyille jalostamoille: Total Acid Number (TAN) eli kokonaishappoluku.

TAN mittaa raakaöljyn happamuutta, erityisesti nafteenihappojen esiintymistä — orgaanisia happoja, joita esiintyy luonnostaan joissakin öljylaaduissa. Korkean TAN-arvon raakaöljy on erittäin hapanta.

Miksi TAN on tärkeä: Korkean TAN-arvon raakaöljy syövyttää aggressiivisesti teräksisiä jalostamolaitteita — erityisesti lämmönvaihtimia, uuniputkia ja tislauskolonnien sisäosia. Jalostamo, jota ei ole varustettu haponkestävällä metallurgialla, ei voi turvallisesti käsitellä korkean TAN-arvon öljyä riskeeraamatta laitevaurioita, vuotoja ja mahdollisesti katastrofaalisia vikatilanteita.

Korkean TAN-arvon öljyt ovat tyypillisesti:
– Raskaita: Samat geologiset olosuhteet, jotka tuottavat raskasta raakaöljyä, tuottavat usein korkean TAN-arvon öljyä
– Happamia: Yli 0,5 mg KOH/g TAN-arvoa pidetään yleensä korkeana

Esimerkkejä korkean TAN-arvon raakaöljyistä:
– Alba (Päiväntasaajan Guinea): TAN ~3,5 — yksi korkeimmista kaupallisesti tuotetuista TAN-raakaöljyistä
– Doba (Tšad): TAN ~4,0
– Kalifornian raskaat raakaöljyt: Joillakin San Joaquin Valleyn raskailla öljyillä on kohonnut TAN

Korkean TAN-arvon raakaöljyt myydään alennuksella, koska vain jalostamot, joilla on haponkestävä (usein Alloy 400 tai vastaava) metallurgia, voivat käsitellä niitä turvallisesti. Tämä luo niche-ostajamarkkinat — monimutkaiset jalostamot, joilla on oikeat laitteet, voivat ansaita erinomaisia marginaaleja alennetulla korkean TAN-arvon öljyllä; muiden jalostamojen on kieltäydyttävä hinnasta riippumatta.

TAN-ulottuvuus lisää kolmannen akselin raakaöljyn laadun arviointiin API-tiheyden ja rikkipitoisuuden rinnalle. Raakaöljy voi olla kevyt-makea-matala-TAN (paras tapaus), raskas-hapan-korkea-TAN (haastavin) tai mikä tahansa yhdistelmä näistä kolmesta.

---

Usein kysytyt kysymykset

Miksi H₂S on vaarallista happaman raakaöljyn käsittelyssä?

Rikkivety (H₂S) on väritön kaasu, joka tuoksuu mädille kananmunille matalissa pitoisuuksissa. 50 ppm pitoisuudessa se aiheuttaa päänsärkyä ja huimausta; 500 ppm pitoisuudessa se aiheuttaa nopean tajuttomuuden; yli 1 000 ppm pitoisuudet voivat olla välittömästi tappavia. Hapan raakaöljy vapauttaa H₂S:ää tietyissä olosuhteissa — erityisesti kuumennettaessa tai paineen laskiessa. Kaikki happaman raakaöljyn käsittelylaitokset vaativat H₂S-ilmaisimia, varalla olevia hengityslaitteita ja tiukkoja turvallisuusprotokollia.

Tarkoittaako korkeampi rikkipitoisuus aina halvempaa hintaa?

Yleensä kyllä, mutta hintaero ei ole vakio — se riippuu jalostuskapasiteetista. Kun monet monimutkaiset jalostamot tavoittelevat rajallista hapanöljyä, hintaero kaventuu. Kun hapanöljyä on runsaasti suhteessa jalostuskapasiteettiin, alennus syvenee. Sääntelymuutokset (kuten IMO 2020) voivat muuttaa rikkiin liittyvien sivutuotteiden (polttoöljy) arvoa ja siten epäsuorasti muuttaa makea-hapan-hintaeroa.

Kuinka pesurit mahdollistavat laivojen jatkaa happaman polttoaineen käyttöä?

Pesuri (virallisesti pakokaasujen puhdistusjärjestelmä eli EGCS) poistaa rikkidioksidin laivan pakokaasuista palamisen jälkeen. Tämä mahdollistaa sen, että laiva voi polttaa HSFO-öljyä (korkearikkinen polttoöljy) ja silti päästää pakokaasuja, jotka täyttävät IMO 2020:n 0,5 %:n rikkirajan polttoaineelle. Noin 4 000–5 000 laivaa asensi pesurit vuosina 2020–2022, mikä edustaa merkittävää vähemmistöä maailmanlaajuisesta laivastosta. Pesureilla varustetut laivat voivat hyötyä HSFO:n ja VLSFO:n välisestä hintaerosta.

Kuinka rikki poistetaan fyysisesti raakaöljystä jalostuksen aikana?

Vetykäsittelyllä (hydrodesulfurointi, HDS) — reagoimalla öljyvirtaa vedyn kanssa korkeassa paineessa ja lämpötilassa katalyytin päällä. Rikkiyhdisteet reagoivat vedyn kanssa muodostaen H₂S-kaasua, joka poistetaan ja prosessoidaan alkuainerikiksi (käytetään lannoitevalmistuksessa ja kemianteollisuudessa). Vetykäsittelyssä käytettävä vety on merkittävä tuotantokustannus — se tuotetaan tyypillisesti maakaasusta.

Voiko jalostamo vaihtaa makean ja happaman raakaöljyn käsittelyn välillä?

Vain osittain. Jalostamo, joka on suunniteltu ensisijaisesti makealle raakaöljylle, voi käsitellä rajoitettuja määriä hapanta raakaöljyä, mutta sen vetykäsittelykapasiteetti rajoittaa, kuinka paljon hapanta raakaöljyä se voi käsitellä ennen kuin tuotteen laatu kärsii. Monimutkaisilla, hapanöljylle suunnitelluilla jalostamoilla on ylimääräistä vetykäsittelykapasiteettia, ja ne voivat helposti vaihtaa makeaan raakaöljyyn — vaikka ne eivät välttämättä tarvitse täyttä kapasiteettia käsitellessään makeampia raaka-aineita. Raakaöljyn vaihtoa rajoittavat fyysiset laitteet, eivät vain hintasignaalit.

---

Yhteenveto

• Makea raakaöljy sisältää alle 0,5 % rikkiä; hapan raakaöljy sisältää 0,5 % tai enemmän — tämä on NYMEX-sopimuksen kynnysarvo ja teollisuuden vakiolinjaus.
• “Makea” ja “hapan” -terminologia on peräisin 1800-luvun öljynetsijöiltä, jotka maistoivat raakaöljyä: vähärikkinen raakaöljy maistui vähemmän karvaalta.
• Makea raakaöljy on kalliimpaa, koska se vaatii vähemmän rikinpoistoa — mikä säästää pääomakustannuksia, vetykustannuksia ja vähentää jalostamon tuottohäviötä.
• Rikinpoisto (vetykäsittely) muuntaa rikkiyhdisteet H₂S-kaasuksi, joka käsitellään alkuainerikiksi; prosessi vaatii merkittävästi vetyä ja energiaa.
• IMO 2020 — maailmanlaajuinen 0,5 %:n rikkiraja merenkulun polttoaineille tammikuusta 2020 alkaen — siirsi kysyntää pois korkearikkisestä polttoöljystä kohti vähärikkisiä raakaöljylaatuja, mikä väliaikaisesti syvensi makea-hapan-hintaeroa.
• USA:n kotimainen tuotanto (~11,1M tynnyriä/pv H1 2022) on pääosin kevyttä makeaa öljyä; USA:n tuonti (~6,3M tynnyriä/pv, 69 % raskasta/hapanta) palvelee monimutkaisia Meksikonlahden jalostamoja, jotka on rakennettu nimenomaan hapanöljyn käsittelyyn.
• Total Acid Number (TAN) on raakaöljyn kolmas laatuulottuvuus API-tiheyden ja rikkipitoisuuden ohella — korkean TAN-arvon raakaöljyt syövyttävät tavallisia teräslaitteita ja ne myydään alennuksella ostajille, joilla on erikoistunut jalostusmetallurgia.

Related Reading

To deepen your understanding of the topics covered in this article, explore these related guides: a deeper look at how sulphur is measured and priced, the other quality axis refineries use when selecting feedstock and the logistics chain that connects different grades to their end markets.