Perusmetallit vs jalometallit: määritelmät, esimerkit ja kaupankäynti

Perusmetallin ja jalometallin määrittely
Perusmetallit ovat yleisiä teollisuusmetalleja – kupari, alumiini, sinkki, nikkeli, lyijy ja tina – jotka korrodoituvat tai hapettuvat helposti ja joita kulutetaan suuria määriä rakentamisessa, valmistavassa teollisuudessa ja elektroniikassa. Jalometallit ovat harvinaisia, korroosiota kestäviä metalleja – kulta, hopea, platina ja palladium – joita arvostetaan niiden niukkuuden, kiillon sekä rahapoliittisten tai teollisten ominaisuuksien vuoksi. Hyödykemarkkinoilla erottelu on tärkeää, koska perusmetallit käyvät kauppaa ensisijaisesti London Metal Exchangessa (LME), kun taas jalometallien hinta määräytyy London Bullion Market Associationin (LBMA) kautta ja niillä käydään kauppaa COMEXissa. Kullakin ryhmällä on omat hintatekijänsä, toimitusketjunsa ja markkinarakenteensa.

---

Sisällysluettelo

1. Määritelmät: mistä termit ovat peräisin
2. Perusmetallit: teollisuuden kuusikko
3. Jalometallit: nelikko
4. Erilaiset kaupankäyntitavat: LME vs LBMA vs COMEX
5. Kriittiset mineraalit: harmaa alue
6. Miksi erottelu on tärkeää: volatiliteetti, toimitusketjut ja loppukäyttö
7. Usein kysytyt kysymykset
8. Keskeiset havainnot

---

Määritelmät: mistä termit ovat peräisin

Metallien luokittelussa käytetyt sanat “perus” ja “jalo” ovat peräisin alkemiasta, keskiaikaisesta kemian edeltäjästä.

Alkemistit luokittelivat metallit hierarkiaan “perusmetalleista” “jalometalleihin”. Perusmetallit katsottiin huonompiarvoisiksi materiaaleiksi, koska ne korrodoituvat, hapettuvat ja reagoivat ympäristönsä kanssa. Lyijy oli perusmetallin arkkityyppi – raskas, pehmeä ja helposti tummuva. Alkemistien teoriassa lyijy oli lähtöaine suurelle transmutaatiotyölle: jos pystyit muuttamaan peruslyijyn jaloksi kullaksi, olit saavuttanut alkemistin tavoitteen.

Jalometalleja (joskus kutsutaan “jaloiksi metalleiksi”) pidettiin parempina juuri siksi, että ne vastustavat korroosiota ja hapettumista. Kulta ei ruostu. Hopea tummuu (ilmassa olevan rikkivedyn vaikutuksesta), mutta se ei korrooidu samassa mielessä. Platina ja palladium ovat kemiallisesti yhtä lailla inerttejä useimmissa olosuhteissa. Niiden pysyvyyttä pidettiin täydellisyyden merkkinä, minkä vuoksi kullasta tuli rahaa: kolikko, joka ei korrooidu, voi säilyä vuosisatoja menettämättä massaansa.

Alkemistisella jaottelulla on käytännön taloudellinen vastine. Perusmetallit korrooituvat – ne kuluvat reagoimalla ympäristönsä kanssa (rauta ruostuu, kupariin muodostuu patinaa putkissa). Jalometallit ovat pysyviä – 1 000 vuotta varastoitu kultaharkko ei menetä käytännössä mitään. Tämä ominaisuusero on hyvin erilaisten markkinakäyttäytymisten taustalla.

Tärkeä huomautus: Termit eivät ole täysin johdonmukaisia kaikessa käytössä.

Kemiassa “jalometallien” kategoria (metallit, jotka vastustavat hapettumista ja korroosiota) sisältää kullan, hopean, platinan, palladiumin sekä osmiumin, iridiumin, ruteniumin ja rhodiumin – eli platinaryhmän metallit (PGM). Hyödykemarkkinoilla termiä “jalometallit” käytetään vain kullasta, hopeasta, platinasta ja palladiumista – kapeampi joukko.

---

Perusmetallit: teollisuuden kuusikko

Kuusi metallia tunnistetaan yleisesti hyödykemarkkinoiden ydinperusmetalleiksi. Kaikki kuusi käyvät kauppaa London Metal Exchangessa (LME).

Kupari (Cu)
Taloudellisesti tärkein perusmetalli. Kuparin poikkeuksellinen sähkönjohtavuus (toiseksi paras hopean jälkeen, mutta huomattavasti halvempi) tekee siitä välttämättömän sähköjohdoille, moottoreille, muuntajille ja elektroniikalle. Suurimmat tuottajat ovat Chile (~27 % maailman kaivostuotannosta) ja Peru (~11 %). LME:n kuparin Grade A -katodisopimus on globaali hinnoittelun vertailukohta. Kupari, jonka hinta on noin 8 000–10 000 $/tonni, edustaa suurta osaa globaalista perusmetallien kaupan arvosta. “Tohtori Kupari” – lempinimi, joka heijastaa sen käyttöä talouden indikaattorina.

Alumiini (Al)
Maapallon yleisin metalli, mutta kallis tuottaa, koska alumiinin sulattaminen vaatii valtavasti sähköä. Alumiinin keveys tekee siitä välttämättömän ilmailualalla, autoteollisuudessa (keventäminen), pakkauksissa (tölkit, folio) ja rakentamisessa. Kiina tuottaa noin 56 % maailman alumiinista. LME:n alumiiniseos- ja primäärialumiinisopimukset ovat maailmanlaajuisia vertailukohtia.

Sinkki (Zn)
Käytetään ensisijaisesti teräksen sinkitykseen – teräksen pinnoittamiseen sinkkikerroksella korroosion estämiseksi. Sinkittyä terästä käytetään rakentamisessa (katot, kourut), auton koreissa ja kodinkoneissa. Noin 60 % sinkistä menee sinkitykseen. Kiina ja Australia ovat suurimpia sinkkimalmin tuottajia. Sinkki on raudan/teräksen ja alumiinin jälkeen maailman kolmanneksi kulutetuin metalli.

Nikkeli (Ni)
Käytetään ruostumattomassa teräksessä (noin 65–70 % nikkelin kysynnästä) ja yhä enemmän sähköautojen akuissa (katodimateriaalina NMC- ja NCA-akkukemiassa). Indonesia on maailman suurin nikkelintuottaja noin 48 %:n osuudella maailman kaivostuotannosta – asema, joka saavutettiin aggressiivisilla HPAL-prosessointi-investoinneilla 2020-luvulla. Nikkelillä oli viime vuosien dramaattisimmista hyödykemarkkinatapahtumista: LME-nikkelin “short squeeze” maaliskuussa 2022, jolloin hinnat nousivat hetkellisesti 100 000 dollariin/tonni ennen kuin LME keskeytti kaupankäynnin ja perui kauppoja.

Lyijy (Pb)
Käytetään ensisijaisesti lyijyakuissa – jokaisen polttomoottoriauton käynnistysakuissa. Kun sähköautot korvaavat polttomoottoriautot, akkujen lyijykysyntä saattaa lopulta laskea. Lyijyakut ovat kuitenkin ylivoimaisesti halvin akun energian varastointimuoto, ja niitä käytetään varavirtajärjestelmissä, teollisuustrukeissa ja tietoliikenneinfrastruktuurissa. Lyijy on myös erittäin kierrätettävää – toissijainen (kierrätetty) lyijy vastaa noin 85 %:sta lyijyn kokonaistarjonnasta kehittyneillä markkinoilla.

Tina (Sn)
Käytetään ensisijaisesti elektroniikan juotoksissa – metalli, joka yhdistää komponentit piirilevyihin. Tinaa käytetään lähes jokaisessa elektronisessa laitteessa. Indonesia ja Kiina ovat suurimpia tuottajia. Tina on LME:n perusmetalleista volyymiltaan pienin, mutta sen arvo tonnia kohden on korkea (tyypillisesti ~25 000–30 000 $/tonni).

---

Jalometallit: nelikko

Kulta (Au)
Kullan määrittävä ominaisuus on pysyvyys – se ei korrooidu tai tummu normaaleissa olosuhteissa. Tämä ominaisuus teki kullasta luotetuimman rahametallin vuosituhansien ajan, ja keskuspankit pitävät edelleen kultaa osana valuuttavarantojaan (maailman keskuspankkien kultavarannot yhteensä noin 35 000 tonnia). Kullan teollinen käyttö – ensisijaisesti elektroniikassa (liitoslangat, kontaktipinnoitus puolijohteissa) – kuluttaa noin 10–15 % vuosittaisesta kysynnästä. Loput ovat koruja (50 %) ja investointeja (35 %). Kullan hinta määräytyy LBMA Gold Price Auctionin kautta kahdesti päivässä Lontoossa (AM- ja PM-kiinnitykset). COMEX-kultafutuurit (ticker: GC) ovat ensisijainen suojausväline.

Hopea (Ag)
Hopea on perusmetallin ja jalometallin välimaastossa. Se on kaikkien alkuaineiden paras sähkönjohdin, mikä tekee siitä korvaamattoman korkean suorituskyvyn sähkösovelluksissa – hopeapasta aurinkokennoissa, kytkinten kontaktit, johtavat radat elektroniikassa. Teollinen käyttö vastaa noin 59 %:sta hopean kysynnästä (2024), ja loput jakautuvat korujen, kolikoiden ja sijoitusten kesken. Hopea on huomattavasti kultaa halvempaa (kulta-hopea-suhde on tyypillisesti 70–90x), mikä tekee siitä “edullisen jalometallin” sijoitusmarkkinoilla. COMEX-hopeafutuurit (ticker: SI) ovat ensisijainen johdannaissopimus.

Platina (Pt)
Platinan tärkein teollinen käyttö on autojen katalysaattoreissa, joissa se hapettaa dieselmoottoreiden haitallisia pakokaasuja (CO, hiilivedyt ja NOx). Etelä-Afrikka vastaa noin 70–75 %:sta maailman platinan kaivostuotannosta – maantieteellinen keskittyminen, joka luo merkittävän toimitusriskin. Platinaa käytetään myös koruissa (erityisesti Japanissa ja Kiinassa) sekä vetypolttokennoissa (elektrolysaattori- ja polttokennokatalyytti). NYMEX-platinafutuurit (ticker: PL) ovat ensisijainen johdannaissopimus.

Palladium (Pd)
Palladium liittyy läheisesti platinaan (molemmat ovat platinaryhmän metalleja eli PGM:iä), mutta se palvelee eri päämarkkinaa: palladiumia käytetään bensiinimoottoreiden katalysaattoreissa dieselkatalysaattorien sijaan. Venäjä on maailman suurin palladiumintuottaja (Norilsk Nickel vastaa noin 40 %:sta maailman tarjonnasta), ja Etelä-Afrikka on merkittävä toissijainen tuottaja. Palladiumin äärimmäinen hinnan nousu (noin 500 dollarista/unssi vuonna 2018 yli 2 900 dollariin/unssi vuonna 2022) johtui Venäjän tiukasta tarjonnasta ja autovalmistajien kasvavasta kysynnästä, kun ne tiukensivat päästöstandardien noudattamista. NYMEX-palladiumfutuurit (ticker: PA) ovat ensisijainen johdannaissopimus.

---

Erilaiset kaupankäyntitavat: LME vs LBMA vs COMEX

Perusmetallien ja jalometallien pörssirakenne on täysin erilainen, ja tällä on merkitystä hintojen määräytymiselle ja fyysisen kaupankäynnin toteuttamiselle.

London Metal Exchange (LME) – Perusmetallit:

LME on maailmanlaajuinen vertailukohta kaikille kuudelle perusmetallille. Se käyttää ainutlaatuista yhdistelmää:
– Huutokauppapohjainen kaupankäyntikehä (yksi maailman viimeisistä) toimistojen väliselle hinnanmuodostukselle
– Elektroninen kaupankäynti (LME Select -alusta)
– Jäsenyritysten välinen puhelinmarkkina

LME-hinnat asetetaan erityisellä päivittäisellä virallisella hinnoitteluprosessilla kiinteinä aikoina kehäkaupan aikana. Näitä virallisia hintoja (osto-/myyntinoteeraukset spot- ja 3 kuukauden sopimuksille) käytetään viitehintoina fyysisissä toimitussopimuksissa maailmanlaajuisesti.

LME:n perusmetallin sopimuksilla on liukuvat toimituspäivät – jokainen työpäivä voi olla LME-metallin toimituspäivä. Tämä eroaa useimmista hyödykefutuureista, joilla on kiinteät toimituskuukaudet. LME:n liukuva rakenne heijastaa fyysisen metallin toimitusten todellisuutta: käyttäjät saattavat tarvita metallia minä päivänä tahansa, ei vain kalenterikuukauden lopussa.

LME ylläpitää maailmanlaajuista hyväksyttyjen varastojen verkostoa (Rotterdamissa, Singaporessa, Baltimoressa, Detroitissa ja monissa muissa paikoissa), joissa LME-toimituskelpoista metallia voidaan säilyttää. LME-varastotodistus (warrant) on omistusoikeus varastossa olevaan metalliin.

LBMA (London Bullion Market Association) – Jalometallit:

Kullan ja hopean hinnoittelua ei määritetä kaupankäyntikehän omaavassa pörssissä. LBMA hoitaa päivittäiset huutokauppaprosessit kullan ja hopean hinnanmuodostukselle:
– LBMA Gold Price: Kahdesti päivässä (AM ja PM), hallinnoijana ICE Benchmark Administration (IBA). Tyypillisesti USD per troy-unssi.
– LBMA Silver Price: Kerran päivässä, myös IBA:n hallinnoima.

Nämä ovat OTC-markkinoiden clearing-huutokauppoja, joihin osallistuvat suuret LBMA-jäsenpankit (kuten HSBC, Goldman Sachs, JPMorgan, UBS, Barclays). Fyysistä kultaa käydään kauppaa 400 troy-unssin Good Delivery -harkoissa; hopeaa 1 000 troy-unssin harkoissa, molemmat LBMA:n puhtaus- ja laatustandardien mukaisesti.

COMEX (CME Group) – Jalometallifutuurit:

COMEX isännöi ensisijaisia futuureja kaikille neljälle jalometallille:
– Kulta (GC): 100 troy-unssia, hinnoiteltu USD:nä
– Hopea (SI): 5 000 troy-unssia, hinnoiteltu USD:nä
– Platina (PL): 50 troy-unssia, hinnoiteltu USD:nä
– Palladium (PA): 100 troy-unssia, hinnoiteltu USD:nä

COMEX-jalometallifutuureja käytetään ensisijaisesti hinnanmuutosriskin suojaamiseen ja taloudellisiin sijoituksiin. Fyysinen toimitus on mahdollista (COMEX ylläpitää hyväksyttyjä holveja New Yorkissa), mutta suurin osa COMEX-sopimuksista rullataan tai suljetaan ennen toimitusta.

LBMA:n ja COMEXin välinen suhde:

COMEX-futuurihinnat ja LBMA:n fyysiset hinnat seuraavat toisiaan läheisesti, mutta eivät ole identtisiä. COMEX-futuurien ja LBMA-spotin välistä erotusta kutsutaan nimellä EFP (Exchange for Physical) – se on mittari futuurien ja fyysisten positioiden väliseen konversioon liittyville kustannuksille. Markkinoiden stressijaksojen aikana (kuten tapahtui maaliskuussa 2020 kullan kohdalla, kun fyysisen kullan ja futuurien hinnat erosivat jopa 50 $/unssi), nämä erot voivat kasvaa dramaattisesti.

---

Kriittiset mineraalit: harmaa alue

Kriittiset mineraalit – koboltti, litium, harvinaiset maametallit, grafiitti, mangaani – louhitaan maasta (tekee niistä “kovia” hyödykkeitä), eikä niillä ole mitään tekemistä maatalouden kanssa (joten ne eivät selvästikään ole “pehmeitä” hyödykkeitä). Ne kuitenkin sopivat huonosti perus-/jalometallien taksonomiaan.

Ovatko ne perusmetalleja?

Eivät perinteisessä LME-mielessä. LME käy kauppaa kuudella perusmetallilla (kupari, alumiini, sinkki, nikkeli, lyijy, tina) ja myös koboltilla. Mutta litium ja harvinaiset maametallit eivät ole LME-tuotteita. Niitä ei yleisesti luokitella “perusmetalleiksi” perinteisessä hyödykemarkkinoiden terminologiassa.

Ovatko ne jalometalleja?

Eivät. Ne eivät ole harvinaisia (litium on 25. yleisin alkuaine), eivät korroosiota kestäviä eivätkä historiallisesti rahametalleja.

Mihin ne sopivat?

Ne muodostavat erillisen luokituksen, joka on noussut esiin pääasiassa vuoden 2010 jälkeen: kriittiset mineraalit tai strategiset metallit tai teknologiametallit. Nämä termit heijastavat niiden kriittisyyttä tietyissä strategisissa sovelluksissa (puolustus, puhdas energia, elektroniikka) pikemmin kuin niiden ominaisuuksia perinteisessä perus-/jalometallikehyksessä.

Poliittisella nimityksellä on merkitystä: USA:n IRA (Inflation Reduction Act), EU:n kriittisten raaka-aineiden säädös ja vastaavat kansalliset kehykset ovat luoneet juridiset määritelmät “kriittisille mineraaleille”, jotka määrittävät, mitkä toimitusketjut saavat tukia ja missä vapaakauppasopimukset soveltuvat. Koboltti, litium ja harvinaiset maametallit on nimetty erityisesti näissä kehyksissä.

Hyödykemarkkinoiden osallistujille keskeinen ero on se, ettei kriittisillä mineraaleilla ole yhtä syviä ja likvidejä futuurimarkkinoita kuin perus- ja jalometalleilla. Hinnanmuodostus tapahtuu usein OTC-kaupankäynnin, hinnanarviointipalveluiden (Fastmarkets, Benchmark Mineral Intelligence litiumille) kautta tai – koboltin tapauksessa – suhteellisen ohuen LME-markkinan, jota täydennetään OTC-kobolttihydroksidi- ja sulfaattiarvioinneilla.

---

Miksi erottelu on tärkeää: volatiliteetti, toimitusketjut ja loppukäyttö

Perus-/jalometallierottelu ei ole vain akateeminen. Sillä on käytännön merkitystä hyödykkeiden ostajille, toimitusketjun hallinnoijille ja logistiikan ammattilaisille.

Erilaiset volatiliteettiprofiilit:

Perusmetalleja ohjaavat ensisijaisesti teollisuuden kysyntäsyklit. Kun globaali valmistava teollisuus hidastuu, kuparin, alumiinin ja sinkin hinnat laskevat. Kun se kiihtyy, ne nousevat. Jalometalleja – erityisesti kultaa – ohjaavat taloudelliset ja rahapoliittiset tekijät: reaalikorot (kulta laskee, kun reaalikorot nousevat), dollarin vahvuus (kulta tyypillisesti laskee, kun dollari vahvistuu) ja riskinottohalu (kulta nousee, kun sijoittajat etsivät turvaa).

Hopea on poikkeus: se reagoi sekä teolliseen kysyntään (kuten perusmetalli) että taloudelliseen/rahapoliittiseen mielialaan (kuten jalometalli). Tämä kaksoisluonne tekee hopeasta volatiilimman kuin puhtaat teollisuusmetallit tai puhtaat rahametallit.

Erilaiset toimitusketjujen riskiprofiilit:

Perusmetalleja hankitaan laajasti useista eri maista, vaikka yksittäisillä metalleilla on keskittymisriskejä (Chile kuparille, Indonesia nikkelille). Jalometalleilla on keskittyneempi tarjonta: Etelä-Afrikka platinalle (70–75 %), Venäjä palladiumille (40 %), Australia/Kiina kullalle (suuret tuottajat).

Erilaiset suojaustyökalut:

Perusmetallien fyysiset ostajat suojaavat riskinsä tyypillisesti LME:n kautta käyttämällä termiinisopimuksia ja optioita, jotka viittaavat LME:n virallisiin hintoihin. Jalometallien fyysiset ostajat – korusepät, elektroniikkavalmistajat, aurinkopaneelien valmistajat – käyttävät suojaukseen LBMA-viitteellisiä OTC-termiinejä ja COMEX-futuureja.

Luoton ja vakuuksien ero:

LME-metallitodistukset (warrant) ovat fyysisiä omistusoikeusasiakirjoja, joita voidaan rahoittaa (pantata lainojen vakuudeksi). Tätä kutsutaan metallirahoitukseksi, ja se on hyödykemarkkinapankkien merkittävää toimintaa. LBMA-kultaa käytetään samalla tavalla vakuutena, mikä heijastaa kullan asemaa reservivarallisuutena. LME-varastoissa olevia perusmetalleja voidaan rahoittaa; maatalouden pehmeitä hyödykkeitä ei.

---

Usein kysytyt kysymykset

Mitä eroa on perusmetalleilla ja jalometalleilla?

Perusmetallit (kupari, alumiini, sinkki, nikkeli, lyijy, tina) ovat yleisiä teollisuusmetalleja, jotka korrodoituvat tai hapettuvat helposti ja joita käydään kauppaa suurina volyymeina valmistusta ja rakentamista varten. Jalometallit (kulta, hopea, platina, palladium) ovat harvinaisempia, vastustavat korroosiota ja niitä arvostetaan rahapoliittisessa, sijoitus- ja teollisessa käytössä. Perusmetallit käyvät kauppaa ensisijaisesti LME:ssä; jalometallien hinta määräytyy LBMA:n kautta ja niillä käydään kauppaa futuureina COMEXissa.

Miksi niitä kutsutaan “perusmetalleiksi”?

Termi on peräisin alkemiasta – alkemistit luokittelivat metallit hierarkiaan “perus” (huonompiarvoinen, reaktiivinen) – “jalo” (parempi, inertti). Lyijy oli arkkityyppinen perusmetalli, koska se tummuu ja reagoi ympäristönsä kanssa. Kulta oli arkkityyppinen jalo- tai jalometalli, koska se ei korrooidu. Alkemistien tavoitteena oli perusmetallien muuntaminen kullaksi. Termit ovat säilyneet kemiassa ja hyödykemarkkinoilla.

Missä pörssissä perusmetallit käyvät kauppaa?

Kaikki kuusi suurta perusmetallia – kupari, alumiini, sinkki, nikkeli, lyijy ja tina – käyvät kauppaa London Metal Exchangessa (LME). LME-hinnat asetetaan päivittäisten kehäkauppojen aikana ja niitä käytetään viitehintoina fyysisissä toimitussopimuksissa maailmanlaajuisesti. LME käy kauppaa myös koboltilla (kriittinen mineraali). Perusmetalleilla käydään kauppaa myös COMEXissa (erityisesti kuparilla) ja Kiinan alueellisissa pörsseissä (Shanghai Futures Exchange, SHFE).

Missä jalometallien hinnat asetetaan?

Kullan ja hopean spot-hinnat asetetaan Lontoossa päivittäisellä LBMA-huutokauppaprosessilla (LBMA Gold Price kahdesti päivässä; LBMA Silver Price kerran päivässä). Kaikkien neljän jalometallin (kulta, hopea, platina, palladium) futuurihinnat asetetaan COMEXissa (osa CME Groupia) New Yorkissa. COMEX-futuurien ja LBMA:n fyysisen hinnan välinen erotus on EFP (Exchange for Physical).

Ovatko koboltti ja litium perusmetalleja?

Koboltti ja litium eivät ole perusmetalleja eivätkä jalometalleja perinteisessä hyödykemarkkinoiden luokituksessa. Koboltti käy kauppaa LME:ssä, mutta se ei ole yksi kuudesta perinteisestä perusmetallista. Litium ei käy kauppaa LME:ssä. Molemmat luokitellaan “kriittisiksi mineraaleiksi” – poliittisesti ohjattu nimitys, joka heijastaa niiden strategista merkitystä akuille ja puhtaalle energialle, pikemmin kuin perinteistä hyödykemarkkinakategoriaa.

Onko hopea perusmetalli vai jalometalli?

Hopea luokitellaan jalometalliksi, ei perusmetalliksi – se on harvinainen, korroosiota kestävä (se tummuu ilmakehän rikkivedystä, mutta ei korrooidu rakenteellisesti) ja on historiallisesti palvellut rahapoliittisia ja sijoitustarkoituksia. Hopean teollinen kysyntä vastaa kuitenkin nykyään noin 59 %:sta hopean kokonaiskysynnästä (vuodesta 2024), mikä tekee siitä käyttäytymiseltään perusmetallin kaltaisen teollisen aktiivisuuden herkkyyden suhteen. Tämä kaksoisluonne tekee hopeasta yhden monimutkaisimmista hyödykkeistä hintatekijöiden suhteen.

---

Keskeiset havainnot

• Perus-/jalometallierottelu on peräisin alkemiasta: “perusmetallit” korrooituvat ja reagoivat; “jalometallit” vastustavat korroosiota ja hapettumista.
• Hyödykemarkkinoiden kuusi perusmetallia ovat kupari, alumiini, sinkki, nikkeli, lyijy ja tina – kaikki käyvät kauppaa London Metal Exchangessa (LME) niiden ensisijaisena globaalina vertailukohtana.
• Neljä jalometallia ovat kulta, hopea, platina ja palladium – hinnoiteltu Lontoon LBMA:n kautta ja käyty kauppaa futuureina New Yorkin COMEXissa.
• LME:n ainutlaatuinen rakenne sisältää huutokauppapohjaisen kaupankäyntikehän, liukuvat päivittäiset toimituspäivät (toisin kuin useimmissa hyödykefutuureissa, joissa on kuukausittainen erääntyminen) ja maailmanlaajuisen hyväksyttyjen varastojen verkoston, jossa metallin omistusoikeus todistetaan varastotodistuksilla (warrants).
• Hopea sijoittuu perus-/jalometallirajan väliin: noin 59 % hopean kysynnästä on teollista (tekee siitä herkän valmistavalle teollisuudelle kuten perusmetallin), kun taas 41 % on koruja, kolikoita ja sijoituksia (tekee siitä herkän rahapoliittisille ja taloudellisille olosuhteille kuten jalometallin).
• Kriittiset mineraalit (koboltti, litium, harvinaiset maametallit, grafiitti) eivät sovi perus- eivätkä jalometallien luokitukseen – ne muodostavat erillisen “strategisten mineraalien” kategorian, jota ohjaa energiamurros ja puolustuspolitiikka perinteisen hyödykemarkkinataksonomian sijaan.
• Platina ja palladium palvelevat samaa tehtävää (katalysaattorit), mutta eri moottorityypeille: platina dieselille, palladium bensiinille – tehden niiden hinnoista herkkiä globaalin autotuotannon diesel vs bensiini -jakaumalle.
• LME-hyväksyttyjen varastojen perusmetalleja voidaan käyttää lainan vakuutena (metallirahoitus) – merkittävä hyödykemarkkinapankkien toiminta, jolla ei ole vastinetta maatalouden pehmeissä hyödykkeissä.